Jani Mäntynen osallistui Ristikko-

akatemian laatijakurssille 2015

En ole ikinä pitänyt itseäni ristikkoharrastajana – enkä sellainen ole ollutkaan. Lukuun ottamatta jotain satunnaisia yksittäisiä ristikoita en juurikaan ole ratkomista harrastanut. Kouluiässä Apu-lehden ristikoita tuli täyteltyä mummolassa ollessa – ja toisessa mummolassa Seuran ristikoita, mutta sen kummemmin eivät sanaristikot ole kolahtaneet. Joskus nuorena saatoin kokeilla laatiakin ristikkoa ja lopetin jo heti alkumetreillä todettuani tehtävän mahdottomaksi. Melkoisen hankalana hommana – suorastaan salatieteenä ristikoidenlaatimista pidin.

Sattumalta mainostus ristikoidenlaatimiskurssista Hämeen Kesäyliopistossa tavoitti minut ja intouduin mukaan kokeilemaan. Vaikeata siitä arvelin tulevan, mutta mielenkiinto oli kuitenkin kova. Sanaristikoissa (tai pikemminkin kuvaristikoissa) kun pääsee yhdistämään kahta itselleni rakasta asiaa, eli sanoilla leikkimistä ja kuvittamista. Ja aina pikkuisen kuitenkin mieltäni on kaihertanut se, että moista taitoa en osaa.

Kurssin alettua alkoi vähän hirvittämään kurssille osallistumiseni, kun ymmärsin, että muut kurssilaiset olivat kovia ratkojia ja moni oli jo laadintaakin tehnyt aiemmin, mutta itsepäisyydellä päätin, että opittavissahan tuokin taito on - ei se mitään yliluonnollista voi olla – kunhan vaan joku näyttää miten se tehdään.

Heti ensimmäisen kurssipäivän jälkeen olinkin vahvasti koukussa. Antti Skyttä ja Pekka Harne kurssin vetäjinä olivat verrattoman mainioita. Vuosien ammattitaito kuului puheesta läpi ja tuli tunne, että jos ei tässä koulutuksessa opi laatijaksi, niin sitten ei millään. Kurssilla käytiin läpi ristikoiden historiaa, perussääntöjä, rakenteita, vihjeittämistä ja oikeastaan kaikki mahdolliset asiat mitä ristikoiden laatimiseen voi liittyä. Opin myös sen, että sanoja joiden kuvittelin olevan tyypillisiä ristikkosanoja, ei tulisi käyttää lainkaan: atta, inat, atar, nias – oikeastaan juurikin niitä sanoja jotka itseäni aina ristikoissa olivat ärsyttäneet, kun ei niillä ollut mitään tekemistä oikean maailman kielenkäytön kanssa.

No kipinä oli syttynyt ja laatimuksia alkoi syntyä - enemmän tai vähemmän huonoja, mutta syntyi kuitenkin ja työpaikan taukohuoneeseen kannoin niitä koeratkottavaksi. Seuraavilla kurssipäivillä sain sitten aina asiantuntijapalautetta ja kehitettyä osaamistaan eteenpäin. Kurssi eteni ja taidot karttuivat. Tekniikkani kehittyi ja laatimuksistani alkoi tulla parempia. Kurssin loppuvaiheilla pystyi olemaan jo ylpeä osaamisestaan ja itsevarma taidoistaan. Oman kehitykseni huomaan selvästi siitä, että monia sanoja joita ensimmäisissä laatimukssa käytin, en käyttäisi enää missään tapauksessa uusissa laatimuksissa.

Kurssin sisältö sekä Antin ja Pekan preppaus antoivat kaikki tarvittavat työvälineet hyväksi laatijaksi kehittymisessä, mutta täytyy muistaa, että kurssin lähiopetuspäivien lisäksi pitää tehdä myös kotitehtäviä, eli vähintäänkin ne mitä kurssilta annetaan läksyksi, mutta mielellään vielä paljon kaikkea muuta. Yksi hyödyllinen tehtävä on myös ratkoa ja tutkia ristikkolehtiä. Tähän on tosin myönnettävä, että se puoli on itselläni jäänyt hieman heikommalle. On niin paljon hauskempi luoda itse uutta.

Kurssilla kävi myös kuvittaja Heli Kärkkäinen esittelemässä omia työmenetelmiään ja valottamassa sitä minkälaista työtä ristikon kuvittaminen ja tekninen toteuttaminen on. Tämä oli erityisen kiinnostavaa minulle, koska toteutan itse omat ristikkoni alusta loppuun ja kun pääsee näkemään, miten ammattilainen asian tekee, ei tarvitse kaikkea opetella itse kantapään kautta. Helin kanssa paikalla oli myös Erkki Vuokila kertomassa omasta laatimisestaan ja sen historiasta, kuten myös yrityksensä toiminnasta. Samanlaiseen tehokkuuteen kuin omassa laatimisessaan vielä pääsisi, mutta toki Ekillä on muutama kymmenen vuotta etumatkaa, joten ehkä minä vielä opin.

Kurssi oli hieno kokemus ja sain sieltä itselleni uuden taidon josta voin olla ylpeä. Nyt puolisen vuotta kurssin päättymisen jälkeen tilanteeni on se, että minulla on sopimus erään suuren ristikkojulkaisijan kanssa, että alan laatimaan kuvaristikoita heille. Täytyy myöntää, että se jännittää - nyt on totinen paikka. Tosin positiivisessa mielessä totinen. Kihelmöivän jännittävää päästä laatimaan isommalle yleisölle.

Jos ristikoiden laatiminen vähänkään kiinnostaa niin Ristikkoakatemian laatijakurssille kannattaa ehdottomasti osallistua. Vaikka et siitä ammattia haluaisikaan, niin kurssi avartaa varmasti käsitystäsi ristikoiden maailmasta ja antaa sopivasti älyllistä haastetta.

Jani Mäntynen, Hämeenlinna